torstai 21. toukokuuta 2015

Sällin Maila 2.7.2000 - 21.5.2015

Postauksen kuvista suurkiitos Jessille!


I didn't think it would end this way.
End? No, the journey doesn't end here. Death is just another path, one that we all must take. The 
grey rain-curtain of this world rolls back, and all turns to silver glass, and then you see it.
What, Gandalf? See what?
White shores, and beyond, a far green country under a swift sunrise.
Well, that isn't so bad.
No. No, it isn't.


Kiitos. Hyvästi.


Piilotan blogin huomenna, takaisin palaamme toivottavasti tämän viikon aikana uudella poppoolla, uudella nimellä ja uudella ulkonäöllä. 
Siihen saakka maratoonaan Taru Sormusten Herraa yhä uudestaan ja uudestaan.

20 kommenttia:

  1. Voimia kovasti !!
    Harmittaa kovasti etten päässyt ikinä katsomaan tätä kovasti puhuttua hevosta... pitää tehdä oulutrippi joskus niin tulen katsomaan ne loput hevoset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maila oli kyllä mahottoman hieno ja suuri persoona. ♡ Tervetuloa Ouluun!

      Poista
    2. ..... mikäli ehdin sinne ennen kuin valloitat etelän ;)
      Mutjoo, vielä virtuaalihalin lähetän <3

      Poista
    3. Etelänvalloitus taisi lykkääntyä vuodella tai parilla tai viidellä. Että ehtii kyllä aivan hyvin!

      Poista
  2. ;_;
    oikea, mutta niin raskas päätös. voimia ♡

    VastaaPoista
  3. Osanotot, on aina raskasta menettää rakas kauraturpa :( Itse saattelin ja hyvästelin viime vuonna viisi rakasta jotka lähtivät vihreämmille laitumille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hui, tuo on jo mahdottoman kurjaa, itse meinaan hajota jo tähän (onneksi!) erittäin hyvin satunnaiseen hyvästien jättämiseen.

      Poista
  4. Iso osanotto! On aina hirveää menettää joku tärkeä.

    VastaaPoista
  5. Voi ei, osanotot! Tulee aina vaan niin kurja mieli kun lukee tälläisia, vaikken sinua tai hevosta tunnekaan :( Voitko kertoa, mitä Mailalle kävi? Pakko ei tietenkään ole, ymmärrän paremmin kuin hyvin päätöksen kertomattomuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eipä tämä mikään salaisuus ole vaikkei Maikki minun ollutkaan. Tätä oltiin pohdittu jo hyvä tovi, päätös tehtiin viime viikon maanantaina. Syynä tosiaan tamman huonot etujalat, (hankositeet ja pinnalliset koukistajat) klinikalla putte vielä röntgattiin ennen lopetusta ja eläinlääkäri totesi, ettei tässä ole enää mitään tehtävissä. Vuosia noita yritettiin parannella, mutta jänne napsahti aina edellisen arpeuman vierestä, kunnes tänään tarkastuksessa huomattiin, ettei ehjää jännettä ollut lähes ollenkaan -arpikudosta suurin osa, ja jopa uusia vaurioita. Tamman etujalat tosiaan olivat niin sapeliset, pihdissä kuin hajavarpaisetkin, plus lapojen liikkeet olivat ihan mahdottoman suuret, joten jänteet olivat kovalla rasituksella. Tähän päälle se, että tamman tarhaus joutui olemaan varsin rajoitettua, eikä ylipainoa saatu tiputettua kun ruokaa tuo ei juuri saanut ja jalat olivat lähes jatkuvasti yhä uudestaan kriittisessä kuntoutustilassa joten liikutuskin oli liian kevyttä edes kohtuunopeaan laihtumiseen. Ehdottomasti parempi näin, mutta ihan mahdoton ikävähän tuota persoonaa on jo nyt -en halua edes ajatella miten kamalaa on mennä huomenna tallille, kun pieni kerjäläinen ei olekaan siellä vailla huomiota.

      Poista
  6. Voi eikä :( Kamalasti voimia teille sinne! ♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi jo etukäteen, ne piristävät aina päivää! Kommenttien valvonta on päällä, joten hyväksyn ne ennen julkaisua -älä siis ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin. :) Halutessasi voin olla julkaisematta kommenttisi, kunhan ilmoitat siitä minulle.